Työskentelyä tiedostamattoman kanssa
Updated: Sep 29
Entä jos kaikella ei tarvitsisikaan olla heti selitystä?
Olemme tottuneet ymmärtämään itseämme ajatusten kautta. Mietimme, miksi toimimme niin kuin toimimme. Analysoimme tunteitamme, etsimme syy-seuraussuhteita ja yritämme järkeillä tiemme ulos asioista, jotka tuntuvat vaikeilta. Rationaalinen mieli onkin tärkeä ja ihmeellinen työkalu, mutta se ei puhu koko kokemuksemme puolesta.
Meissä on jatkuvasti läsnä paljon ulottuvuuksia, joka tapahtuvat rationaalisen mielen ulkopuolella. Mm. kehon reaktiot, tunteet, mielikuvat, unet, muistot, opitut toimintamallit ja sisäiset ristiriidat kantavat rikasta tietoa kokemuksestamme, jota kuitenkin tunnistamme itsessämme vain rajallisesti tai emme vielä osaa pukea niitä sanoiksi.
Sveitsiläinen psykiatri ja psykologi Carl Jung puhui tiedostamattomasta ja sen varjoista – niistä puolistamme, joita emme ehkä tunnista tai joita emme ole voineet ottaa osaksi tietoista minäämme. Hänen ajattelussaan tiedostamaton ei kuitenkaan ole vain paikka, johon vaikeat asiat on piilotettu. Siellä on myös valtavasti elinvoimaa, luovuutta ja potentiaalia.
Tähän liittyy kiinnostavasti myös psykiatri, neurotieteen tutkijaprofessori ja kirjailija Iain McGilchristin ajattelu aivopuoliskojen erilaisista tavoista hahmottaa maailmaa.
Vallitseva popularistinen ymmärrys aivojen puoliskoista on, että niillä olisi eri tehtävät ja että ne käsittelisivät eri asioita - oikea puoli intuitio ja vasen järki. McGilchristin näkemys kumoaa tämän. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että molemmat aivopuoliskot käsittelevät samanaikaisesti samaa "tietoa", eli ympäröivää todellisuuttamme, mutta tekevät sen vain täysin eri tavoin.
McGilchristin mukaan vasen puolisko on erityisen hyvä käsittelemään yksityiskohtia, irrottamaan asioita kokonaisuudesta, nimeämään, luokittelemaan, analysoimaan ja käsittelemään tietoa käsitteellisesti. Oikea puolisko puolestaan liittyy kokonaisuuksien, suhteiden, kontekstin, kehollisen kokemuksen ja sellaisen tiedon hahmottamiseen, jota ei voi aina helposti pukea sanoiksi.
Tasapainoon tarvitaan molemmat
Nykyisessä elämässämme helposti korostuu ensimmäinen, vasemman aivopuoliskon tapa hahmottaa maailmaa: mitattavaa, analysoitavaa, nimettävää ja järjellä hallittavaa. Kun koemme elämää vain tästä paikasta käsin, jotain olennaista voi kuitenkin jäädä huomaamatta.
Kaikki tieto ei nimittäin saavu meille ajatuksina tai valmiina selityksinä. Joskus tiedämme ennen kuin osaamme sanoa, mistä tai miten tiedämme. Kehomme reagoi ennen kuin mielemme ymmärtää miksi. Jokin tuntuu merkitykselliseltä, vaikka emme vielä osaa järjellä perustella sitä. Näille ilmiöille voidaan antaa mm. otsikot "gut feeling" tai intuitio.
Tiedostamattoman tutkimisessa onkin osittain kyse siitä, että annamme tilaa myös tällaiselle tiedolle, jota oikea aivopuoliskomme on luotu käsittelemään. Ei siksi, että järki pitäisi sivuuttaa – vaan jotta se saisi rinnalleen jotain, mitä se yksin ei tavoita.
Ehkä tunnistat tämän omasta elämästäsi! Joskus ratkaisu ongelmaan syntyy metsälenkillä. Joskus heräät aamulla ja tiedätkin yhtäkkiä, mitä sinun pitää tehdä. Joskus jokin musiikki, liike, kuva, maisema tai uni koskettaa sinussa kohtaa, jolle et löydä sanoja. Näissä hetkissä emme siis ajattele itseämme kohti vastausta, vaan se jokin joka meissä jo tietää on saanut tilaa ja kertoo!
Tiedostamattoman kanssa työskentely
Tiedostamattoman tutkiminen ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi kaivaa esiin kaikki menneisyyden tapahtumat tai löytää jokaiselle tunteelle selitys. Pikemminkin kyse voi olla uteliaisuudesta: mitä minussa tapahtuu juuri nyt, jos annan itselleni luvan olla hetken tietämättä? Voinko sallia itsessäni olevan tiedostamattoman materiaalin nousta tietoisuuteen havainnoitavaksi ja koettavaksi?
Kun tuomme tietoisuuteen sen, mikä on aiemmin ollut piilossa, se ei enää voi ohjata meitä yhtä huomaamattomasti taustalla. Saamme itse langanpäitä käsiimme ja voimme vähitellen vapautua sen määrittämistä rajoista ja löytää enemmän tilaa valita, kuka haluamme olla ja miten haluamme elää.
Kehollinen ja luova työskentely voivat avata tähän kiinnostavan väylän. Kun analyyttinen mieli saa hetkeksi hellittää otettaan, tiedostamattomassa lymyillyt, vähemmälle huomiolle jäänyt materiaali voi saada enemmän tilaa ja nousta oikean aivopuoliskon jäsennettäväksi. Tämä voi avata tilaa vaikeiden asioiden kohtaamiselle, oivalluksille, luovuudelle sekä eheytymiselle, kun irralliset kokemukset saavat nivoutua osaksi kokonaisuutta.
Menetelmiä tiedostamattoman kanssa työskentelyyn on monia. Itselle niistä rakkaimmassa, Holotrooppisessa hengitystyöskentelyssä tiedostamatonta lähestytään erityisesti hengityksen, musiikin, kehollisen kokemuksen ja turvallisesti kannatellun prosessin kautta. Kokemusta ei tarvitse, eikä voi etukäteen tietää tai määritellä. Se saa olla juuri sellainen kuin se on.
Minua tässä työskentelyssä kiehtoo erityisesti ajatus siitä, että meissä on enemmän viisautta kuin mitä pystymme tietoisesti ajattelemaan.
Kaikkea ei tarvitse ymmärtää heti. Joskus voi ensin vain antaa tilaa, havainnoida ja antaa jonkin itsessä tulla näkyväksi, tuntuvaksi tai koettavaksi. Sieltä voi löytyä jotain tuttua, jotain yllättävää tai eheyttävää. Usein se on yksinkertaisesti enemmän yhteyttä omaan itseen ja ihmisyyteen.
Miten pääsen alkuun?
Jos tämä herättää sinussa uteliaisuutta, olet tervetullut tutkimaan kokemustasi kanssani. Holotrooppisen hengitystyöskentelyn tapahtumissa pysähdymme juuri tämän äärelle: mitä tapahtuu, kun annamme hetkeksi tilaa sille, mikä meissä rationaalisen mielen alla haluaa tulla kohdatuksi. Voit lukea lisää tapahtumista lisää: www.iidahokkanen.com/tapahtumat tai olla yhteydessä yksilö- ja pienryhmäsessioista.
Myös terapiavastaanotollani on tilaa tiedostamattoman tutkimiselle – Siveltimet ja värikynät ovat aina käden ulottuvilla, musiikki, tila liikkua ja patja hengittelyyn aina valmiina, jotta saat käyttää itsellesi sopivia kanavia ilmaisuun ja kokemuksesi tutkimiseen myötätuntoisesti kannatellussa tilassa.
Lämpimästi tervetuloa itsesi kaikkien kerroksien äärelle!
Iida
Comments